"Älä haudo sitä palloa"

"Älä haudo sitä palloa"

16.2.2014

Nyt ei tarvitse pelätä, että Martti menisi kentälle kikkailemaan, pelkäämään, hautomaan palloa, pelaamaan aikaa tai ottamaan peliä vakavasti. Ohjeet ovat siis menneet perille. Martti otti opiksi.

Moraalinen voittaja

”Älä kikkaile! Ei sooloilla nyt!” raikaa valmentajan huuto kentän laidalta, kun 10-vuotias Martti kokeilee vapaa-ajallaan harjoittelemaansa harhautusta ottelussa. Ei onnistu. Vastustaja nappaa pallon.

”Älä pelkää!” karjaisee isä vastakkaiselta sivurajalta, kun 20 senttiä pidempi ja yhtä monta kiloa painavampi vastustaja voittaa pääpallon Martin estelyistä huolimatta.

”Älä haudo sitä palloa!” kiljaisee joukkuetoveri Reima, jonka mielestä syöttö ei lähde Martin jalasta riittävän nopeasti.

”Älä pelaa aikaa!” ilmoittaa pelinohjaaja, kun Martti on pallo käsissään heittämässä rajaheittoa, mutta vapaata omaa pelaajaa ei vain tunnu löytyvän.

”Älä ota peliä niin vakavasti!” toteaa äiti pelin jälkeen, kun Martti on surullinen. Voitosta huolimatta peli on mennyt huonosti ja Martin mielestä ”mikään ei onnistunut”, sillä valmentaja sanoi, että ”virheitä tuli liikaa”.

Martti pelaa ns. kilpajoukkueessa, joka tavoittelee otteluissaan ensisijaisesti voittoa ja josta tähdätään systemaattisesti ammattilaiseksi. Martti voisi olla kuka tahansa juniorijalkapalloilija, tyttö tai poika, missä päin Suomea tahansa. Kuusi vuotta myöhemmin, Martin ollessa 16-vuotias, valmentaja toimii yhä valmentajana, pelinohjaaja on yhä jalkapalloerotuomarina, isä ja äiti huutelevat yhä kentän laidalla Martin pikkusiskon peleissä, ja Reimakin pelaa yhä, vaikka hänen mielestään muut eivät vieläkään tajua hänen parastaan. Sen sijaan Martti on entinen jalkapalloilija eikä harjoittele kikkoja enää edes vapaa-ajallaan. Itse asiassa koko jalkapallo ”ei vois vähempää kiinnostaa”. Nyt ei tarvitse pelätä, että Martti menisi kentälle kikkailemaan, pelkäämään, hautomaan palloa, pelaamaan aikaa tai ottamaan peliä vakavasti. Ohjeet ovat siis menneet perille. Martti otti opiksi.

* * *

Martin koulukaveri Hannu pelaa 10-vuotiaana ns. harrastejoukkueessa, jossa korostetaan terveitä elämäntapoja ja joka hävisi useimmat ottelunsa – varsinkin ne, jotka pelattiin Martin joukkuetta vastaan.

”Yritä uudestaan vaan! Osaat kyllä! Vielä onnistuu!”kannustaa valmentaja Hannua, joka yrittää harhauttaa vastustajaa Zidane-käännöksellä, mutta pallo karkaa sivurajan yli. Valmentaja on nähnyt Hannun harjoittelevan vapaa-ajallaan ja uskoo, että ajan myötä kikat onnistuvat.

”Rohkeasti vaan!” innostaa isä, kun Hannu yrittää horjuttaa isokokoista ja vahvempaa vastustajaansa pallontavoittelutilanteessa. Hannu onnistuu häiritsemään körilästä eikä kumpikaan saa palloa haltuunsa.

”Anna mennä vaan! Olet parempi!” kiljaisee Hannun joukkuekaveri Mikko, kun Hannu kirmaa pallon kanssa kohti vastustajan maalia ja haastaa vastustajan puolustajaa 1v1-tilanteessa.

”Hyvä yritys!” riemuitsee äiti, kun Hannun laukaus sujahtaa tolppaa hipoen maalin ohi.

”Reilusti tehty!” toteaa pelinohjaaja, kun Hannu antaa pallon vastustajalle, vaikka ensin luulee rajaheiton tulleen omalle joukkueelle.

Hannukin voisi olla kuka tahansa juniorijalkapalloilija, tyttö tai poika, missä päin Suomea tahansa. Kuusi vuotta myöhemmin, Hannun ollessa 16-vuotias, valmentaja toimii yhä valmentajana, pelinohjaaja on yhä jalkapalloerotuomarina, isä ja äiti huutelevat yhä kentän laidalla Hannun pikkusiskon peleissä, ja Mikkokin pelaa yhä, koska jalkapallo on myös teini-iässä hauskaa, kun saa pelata hyvien tyyppien kanssa. Sen sijaan Hannu ei ole lopettanut jalkapalloa, vaan pelaa yhä samassa joukkueessa, jossa on hyvä yhteishenki. Voittojakin on alkanut tulla aiempia vuosia enemmän ja joukkue on noussut ennennäkemättömästi jopa ykkösdivisioonaan. Monet entiset voittamattomat vastustajajoukkueet ovat heikentyneet tai lopettaneet toimintansa pelaajien lopetettua. Pelaamisen ohessa Hannu toimii apuvalmentajana saman seuran pienimmille 5-vuotiaille junioreille, jotka pitävät Hannua sankarinaan; osaahan Hannu näyttää ja opettaa heille ”vaikka mitä siistejä kikkoja” ja joukkueena he käyvät yhdessä katsomassa aikuisten liigaa ja Suomen maaotteluita.

* * *

Vuosien kuluttua Hannun isä kaivaa varastosta esiin pölyttyneen nauhan. Isä on videoinut ottelun, jossa 10-vuotiaiden Martin ja Hannun joukkueet aikoinaan kohtasivat. Martin joukkue voitti selvästi, mutta nauhalla Martti näyttää surulliselta. Isä kelailee nauhaa ja laskee, että ottelussa Martti antoi 30 onnistunutta syöttöä ja viisi harhasyöttöä, harhautti vastustajan onnistuneesti 10 kertaa ja menetti pallon kahdesti, riisti pallon vastustajalta kuusi kertaa ja menetti kerran, teki yhden maalin ja syötti kaksi täysosumaa.

”Älä kaivele menneitä!”

Kirjoittaja on Kymppipaikka.fin kolumnisti Harri Kumpulainen – jalkapalloromantikko, entinen HJK-juniori, nykyinen Pajamäen Pallo-Veikkojen A-juniorien valmentaja ja seuran valmennuspäällikkö. Kumpulainen kirjoittaa sivustolle ajatuksiaan kotimaan juniorijalkapallosta.