Kymppipaikka.fi:n toimitus sai kunnian vierailla Schneehase-lempinimen (Lumijänis) Saksassa saaneenPeltosen ateljeessa Valkeakoskella kuunnellen legendan tarinoita uransa varrelta ja Hampurin vuosilta.

Juhani Peltonen oli ensimmäisiä suomalaisia ulkomailla pelanneita jalkapalloilijoita ja ensimmäinen Bundesliigassa esiintynyt suomalaispeluri. Peltonen siirtyi Hakasta HSV:n riveihin pelaten siellä kausina 1964-1966. Neljästi vuoden jalkapalloilijaksi Suomessa valittu Peltonen voitti puolelleen myös saksalaisten ihailun. Edelleenkin hänelle sataa Saksasta fanipostia useita kymmeniä vuositasolla.

– Kyllä niitä tulee aina tasaiseen tahtiin ja kyllä niitä tulee kymmeniä vuodessa. Välillä on saksaksi ja välillä englanniksi ja pisin on tullut New Yorkista. Ajatella, että pelasin siellä lähes 50 vuotta sitten. Se kuvaa sitä millainen jalkapallokulttuuri siellä on. Koskissa joku tuntee ja morjestaa, mutta siellä piiritettiin, Peltonen naureskelee.

Fanit lähettävät hänelle kirjeitä. Niissä on usein kuva ja papereita, joihin toivotaan Peltosen nimikirjoitusta.

– Niissä on usein kuva, johon he haluavat nimikirjoituksen ja sitten valmiiksi kuori, jossa on osoitteet valmiina, ettei minun tarvitse laittaa kuin se postiin. Näitä on ympäri Saksaa eivätkä nämä pelkästään Hampurista ole, Peltonen kertoo.

– Heillä on yleensä kuvat mukana, mutta he haluavat muitakin kuvia. Olen sitten heille lähetellyt niitä. Minulla oli käyntikortteja jossain vaiheessa 500, mutta ne loppuivat ja jouduin tilaamaan niitä lisää toiset 500. Tilasin samalla fanikuvia, kun niitäkin aina kysytään.

Hiljattain 77 vuotta täyttänyt Peltonen myöntää, että fanien muistaminen koskettaa.

– Kyllähän se tietenkin lämmittää, mutta vieläkin ihmettelen minkälainen kulttuuri Saksassa on, ex-pelimies sanoo.

Peltonen piipahti jämsänkoskelaisen ikämiesseuran kanssa hiljattain Hampurissa pelaamassa ystävyysottelun, seuraamassa seuran edustusjoukkueen peliä ja tapaamassa vanhoja tuttuja. “Schneehase” (Lumijänis) oli edelleen tuttu mies Hampurissa.

– Olimme siellä pari kuukautta sitten kuusi päivää ja olimme katsomassa HSV:n peliä. Saimme sinne ilmaiset VIP-liput, jotka olisivat muuten maksaneet 300 euroa. Jätkät sanoivat, että se oli pelkästään minun ansiotani, mutta en tiedä siitä sitten, Peltonen heittää vaatimattomasti.

Samalla reissulla hän tapasi myös entisen hyökkääjäkaverinsa Uwe Seelerin.

– Uwe oli kyllä maailmanluokan pelaaja. Hän oli minua lyhyempi, 168-senttiä, ja teki silti hirveästi päällään maaleja ja hyppäsi korkealle. En oikein tiedä miten hän siinä onnistui.

Nykyään Peltonen viettää eläkepäiviään seuraamalla tiiviisti jalkapalloa. Hän on edelleen vakiovieras Hakan kotiotteluissa. Lisäksi hänellä on Valkeakoskella ateljee, jossa hän maalailee öljyvärimaalauksia. Maalausharrastus alkoi vuonna 1999 ja hänellä on tasaisesti myös näyttelyjä.

– Olin Espanjassa viitenä vuotena puoli vuotta. He aina sanoivat, että tule sinäkin tänne maalaamaan, mutta sanoin aina, etten osaa maalata. Sitten kävi niin, että menimme maalikauppaan, ostimme kangasta, kolme pensseliä ja pieniä tuubeja. Siitä se sitten lähti ja nyt niitä on tehty jo yli 260, maalitykki sanoo.

On parempi kuitenkin antaa Peltosen kertoa hieno tarinansa kuvien kera:

“Vaikka kaikki eivät sitä halua tunnustaakaan, niin minä panin idean alkuun Suomen jalkapallomuseosta. Olin johtokunnassa kauan aikaa, mutta putosin siitä kun olin Espanjassa, joten panin sitten oman museon pystyyn. On se ihmejuttu, että jalkapalloilijakin saa noin paljon palkintoja. Niitä on kyllä kertynyt.”

“Katso maalintekoaika! Siinä oli vielä Puolan aloitus. Otimme pallon pois ja tuli kulma. Semi Nuoranen antoi ja minä vedin suoraan ilmasta ylänurkkaan. Vieressä on kuva siitä. Se on varmasti nopein maaottelumaali, mutta ei sitä oikein noteerata.”

“Tuo on kaikkien aikojen Hakan joukkue. Hävisimme sarjassa vain viimeisen ottelun ja voitimme tuplamestaruuden. Meillä oli 41 pinnaa ja seuraavalla TPS:lla oli 28. Mehän oltiin silloin töissä ja kaikki olivat amatöörejä, mutta Juuso Walden antoi meidän olla kaksi kertaa viikossa iltapäivän treeneissä. Se oli varmaan yksi syy miksi olimme niin ylivoimaisia. Muistan kun HIFK:n pelaajat sanoivat, että 11 maastojuoksijaa tulee taas, kun juoksimme heiltä jalat alta.”

“Tämä Hampurin paita on tietysti läheinen. Olin silloin ainoa ulkomailla pelaava suomalaispelaaja.

“Kyllä se aika jännittävä paikka oli lähteä ulkomaille pelaamaan. Minulla ei ollut silloin kielitaitoakaan.”

“Tanskan kuningas tervehtii minua tässä kuvassa. Pelattiin sellainen ottelu Eurooppa vastaan Skandinavia ja tein siinä maalin.”

“Tässä on ensimmäinen yhteydenotto Hampurista.”

“Tässä Juuso tekee minun kanssani sinunkaupat. Häneltä tuli ainakin aina kymmenen soittoa, kun hän tuli Hampuriin. Hän ei koskaan sinutellut eikä teititellyt, vaan sanoi aina kolmannessa persoonassa: “Onko Peltosella mitään aamupäivällä?”. Kun iltapäivällä oli treenit, niin hän tuli limusiinilla hotellin eteen missä silloin asuin.”

“Tuossa tein maalin. Katso, kun kädet ovat jo ylhäällä. Sinne se taas meni.”

“Tässä on ensimmäinen kosketus valmentajaan. En tiedä mitä hän tarkoitti. En osannut saksaa enkä oikein tiedä miten minä pärjäsin.”

“Poliisi antoi minulle tällaisen rekkarin. En minä sitä pyytänyt ja se on vielä tuolla seinällä.”

“Tässä allekirjoitin sopimuksen Hampurin kanssa.”

“Kyllä näitä kirjeitä tulee koko ajan tasaiseen tahtiin. Tässä nyt ovat kaikista tuoreimmat.”

Peltonen komeili viime vuoden lopulla hampurilaislehden kanneessa.

“He lähettivät minulle tämän sieltä. Siinä on lipsahtanut vähän väärä kuva minusta tuohon ylemmäs.”

Kymppipaikka.fi / SF