Pelkästään saavutuksia katsoen viimeiset kolme ja puoli kautta ruotsalaisessa Helsingborg IF:ssä pelanneen Patrosen aika Svea-mamman maassa on ollut menestyksekäs. Tuoreen tuplamestarin palkintokaapista löytyy mestaruuden lisäksi hopea, pronssi sekä kaksi cup-mestaruutta.
Jos ei anna jalometallin sokaista, totuus vuosista Allsvenskanissa ei ole niin ruusuinen kuin ensi näkemältä vaikuttaa. Ensimmäistä, pronssijuhliin päättynyttä kautta lukuun ottamatta Patrosen peliaika on ollut erinäisistä syistä johtuen vähissä.
– Aika kaksijakoiset fiilikset on Ruotsissa vietetyistä vuosista. On tullut menestystä joukkueena, olen kehittynyt pelaajana ennen kaikkea taktisella puolella ja perheeseemme syntyi esikoinen. Kolikon toisella puolella on vähäinen peliaika ja epäonni loukkaantumisten suhteen, Kymppipaikka.fin tapaama Patronen kertoo.
Vammoja ja epäonnea
Loukkaantumisia itseään säästelemättömänä ja kovana pelaajana tunnetulla Patrosella onkin riittänyt. Osuutensa on totta kai railakkaalla pelityylillä, mutta kyllä huonoa tuuriakin on riittänyt, etenkin vammojen ajoitusten suhteen. Antaa “Hantan” itsensä kertoa.
– Siirtyessäni kesken kauden 2008 Ruotsiin oli tiedossa, että kauden jälkeen olkapääni on leikattava. Sairasloma venyi yli neljän kuukauden mittaiseksi, enkä ehtinyt seuraavan sesongin alkuun mennessä kuntoon. Olin pelannut täydet minuutit, mutta menetin pelipaikkani kahdelle seuran omalle kasvatille. Molemmat löivät läpi ja peliaikani jäi kaudella 2009 vähäiseksi, Patronen sanoo.
Nämä omat kasvatit olivat Joel Ekstrand ja Marcus Nilsson. Ekstrand pelaa tällä hetkellä Italian Serie A:n Udinesessa ja Nilsson Hollannin Eredivisien Utrechtissa. Kilpailu on ollut näiden siirtojenkin jälkeen armotonta, eivätkä vammatkaan ole jättäneet miestä rauhaan.
– Kauden 2010 pilasi paha aivotärähdys. Viime talvena olin hyvässä kunnossa, peliajan suhteen näytti hyvältä ja olin noussut mukaan A-maajoukkueeseen. Maaliskuussa juuri ennen kauden alkua tuli kuitenkin harjoituksissa niskan retkahdusvamma, joka piti minut monta kuukautta sivussa.. Sitten seura hankki belgialaisesta Gentistä norjalaisen Erlend Hanstveitin sekä FC Kööpenhaminasta Peter Larssonin, joka valittiin koko Allsvenskanin parhaaksi puolustajaksi. Pelasin lopulta vain kuusi peliä, Patronen harmittelee.
Järkeä päähän
Huolimatta lukuisista vammoista ja vähiin jääneestä peliajasta, Patronen kokee kehittyneensä Ruotsissa pelaajana.
– Aluepelaaminen on ainakin iskostunut syvälle tajuntaan. Aikaisemmin olin lähinnä mies miestä vastaan- pelaaja, joka meni suuna päänä jokaiseen tilanteeseen. Nykyään osaan ajatella ja sijoittua paremmin, Patronen näkee.
– Käymme Suomeen verrattuna todella paljon treenikentällä läpi koko joukkueen puolustamista sekä puolustuslinjan toimintaa. Toisaalta harjoittelumme ei ole mitenkään kokonaisvaltaista ja pelaajia kehittävää. Fokus on aina vain ja ainoastaan seuraavassa pelissä, hän jatkaa.
Patrosen mielestä Allsvenskanin pelit ovat Veikkausliigaan verrattuna luonteeltaan erilaisia ja joukkueet paremmin valmennettuja.
– Kaikki joukkueet ovat erittäin kurinalaisia. Peli on sellaista kyttäämistä ja muistuttaa ajoittain shakkia, mutta sitten kun prässi käynnistyy, aikaa ja tilaa on todella vähän. Mielestäni Veikkausliigan parhaat pelaajat pärjäävät hyvin Ruotsissa, kuten monet esimerkit osoittavat, mutta yleinen taitotaso on kyllä selvästi parempi, hän kuvailee.
Paluumuutto ja tapaus Henke
Ruotsi on jalkapallomaana täysin eri tasolla kuin Suomi, ja tämä luonnollisesti näkyy kaikessa. Helsingborg on todella fanaattinen jalkapallokaupunki: yleisökeskiarvo on noin 10 000 katsojaa, median kiinnostus on paljon suurempaa ja kritiikki armottomampaa. HIF:n toiminta on erittäin ammattimaista ja omista pidetään hyvää huolta, mikä näkyy pelaajien haluna tulla seuraan takaisin.
– Meillä on todella monta maailmalla käynyttä paluumuuttajaa vuoden 1999 mestarijoukkueesta. Nämä kokeneet pelaajat ovat seuran menestyksen kivijalka. Vaikka HIF on iso seura, täällä vallitsee silti yhteisöllinen perhehenki. Ex-pelurilla Jesper Janssonilla, joka toimii nykyään seuran urheilujohtajana, on ollut iso merkitys tässä asiassa, Patronen kertoo.
Yksi paluumuuttaja on ylitse muiden: legendaarinen Henke Larsson, joka pelasi HIF:ssä samaan aikaan Patrosen kanssa kausina 2008 ja 2009. “Hantalla” jäi Larssonin ajasta seurassa hieman ristiriitaiset tunnelmat.
– Henke oli armottoman hyvä pelimies ja tosi vahva persoona. Hän kyllä tunsi oman arvonsa ja paikkansa, ja teki sen muillekin selväksi. Hän oli seuraihmisten ja fanien silmissä jumalasta seuraava ja ajoittain tuntui, että itse seuraakin suurempi. Näinä kahtena vuotena Larssonilla oli todella suuri rooli seurassa. Hänen lopetettua uransa muut ottivat enemmän vastuuta ja ilmapiirikin vapautui. Ainakin seuran menestys parani, “Hantta” muotoilee.
Iso päätös
Palataan takaisin tähän hetkeen. Fakta on se, että seurat muuallakin kuin Suomessa ovat taloudellisissa vaikeuksissa ja pelaajamarkkinat sen takia hiljaiset. Faktaa on myös se, että Hannu Patronen on jalkapalloilija, jonka sopimus loppuu vuodenvaihteessa.
27-vuotiaana Patronen on pelaajana parhaassa iässä. Hän tarvitsee kuitenkin säännöllistä peliaikaa ottaakseen vielä yhden askeleen eteenpäin urallaan. Realistisesti ajatellen sellainen voisi olla läpimurto jossain skandinaavisessa sarjassa (Ruotsi, Norja, Tanska) ja sitä kautta nousu A-maajoukkueen rinkiin.
Paluu Veikkausliigaan olisi askel taaksepäin, mutta myös harkinnan arvoinen, jos se näyttää peliaikaa ajatellen järkevimmältä. Pelaamalla Suomessa hyvin matkan jatkuminen takaisin ulkomaille on täysin mahdollista. 27-vuoden iässä aikaa ei kuitenkaan ole liikaa hukattavaksi, joten tuleva seuravalinta on erittäin ratkaiseva Patrosen loppu-uran suunnan kannalta. Mies tietää sen itsekin.
– Tärkeintä minulle on päästä pelaamaan. Sillä perusteella valitsen ensi vuoden joukkueeni. Menen tammikuun alussa takaisin Helsingborgiin treenaamaan HIF:n kanssa ja jatko siellä on yksi mahdollisuus. Lisäksi tapetilla on pari muutakin vaihtoehtoa. Alkuvuodesta asia ratkennee johonkin suuntaan, Patronen päättää.
Kymppipaikka.fi / Toimitus